Galleria

Kuvauspäiväkirjat

The Average Men II - Epic Winter Disc Golf
The Good, The Bad and The Pretty

Videot

Team Trilogy Meet 2016 - hienot ihmiset hienolla asialla.

EDGC Preliminary - EM-esikisojen viimeinen kierros Partsin kommentoimana.


Lumottu Apina - Aamuyöt Grand Canyonin. Epicin ensimmäinen musiikkivideo.


The Disc Golfer - Bad Day. Tämän lyhärin kuvauksiin lähdettiin motolla: "Murphy oli optimisti."


The Greatness - Paul McBeth documentary. Disc Golf ShortDoc Seriesin spesiaalijakso maailman parhaasta lötämiehestä.


Pasi Koivu, tuo Lahti-Heinola -akselin suurmies!


The Good, The Bad and The Pretty - Epic Disc Golf Western. Lue leffan kuvauspäiväkirja


Disc Golf ShortDoc Seriesin pilottijakso. Dokumentin kohteena Ylivieskan kiekkonero Niko Rättyä.


The Average Men II - Epic Winter Disc Golf. Tarina ystävyydestä, yhteisöllisyydestä ja jaetusta intohimosta frisbeegolfia kohtaan. Lue videon kuvauspäiväkirja


The Average Men - Disc Golf is amazing. Puhtaasta rakkaudesta tätä jokamiehen lajia kohtaan.


Neljä vastaan viisi. Neljä miestä, viisi rataa. Koillismaa-Kainuu tour 2014.


Kuvauspäiväkirjat

The Good, The Bad and The Pretty - Kuvauspäiväkirja

2.4.2015 – Järjetön idea syntyy

Kokoonnumme Juhon luokse illalla kahvittelemaan, perustamaan Epic DG Films ry:tä ja horisemaan aivan päättömiä siinä ohessa. The Average Men III on suunnittelupöydällä ja samalla suunnitellaan myös muuta toimintaa tulevaksi kesäksi. Rättyän Nikon kanssa on jo sovittuna ShortDocin kuvaukset huhtikuun loppuun. Sen suunnittelu on jo pitkällä. Mutta Powergripille pitäisi vielä keksiä jokin tajunnan räjäyttävä videokonsepti. Jossain välissä joku nelikosta heittää ilmoille idean länkkäristä, johon jollain lailla upotettaisiin myös kiekkoilua. Idea naurattaa kaikkia. Eihän siinä ole järjen häivääkään! Ja siksipä se päätetäänkin toteuttaa. Juho tiivistää hienosti: ”Todella idiootti idea, kuulostaa ihan meidän jutulta!”

4.4.2015 – Hirsimäki, da man!

Hirsimäen Jannelle lähtee sähköpostilla pitkähköt kuulumiset ja tsempit Dutch Openiin. Posti sisältää myös lyhyen kuvauksen länkkäristä ja varovaisen tiedustelun, olisiko Team Powergrip kiinnostunut tällaisesta hankkeesta. Myöhemmin Jari ja Janne soittelevat asiasta ja lyövät asiasta virtuaalisesti kättä päälle, länkkäri tehdään tulevana kesänä! Bang-bang!

23.4.2015 – Postia Ranskasta

Jossain vaiheessa huhtikuuta päätetään tilata DJI Ronin. Aivan järjettömän hieno kolmen moottoroidun akselin kameragimbaali. Gimbaalin avulla pystyy kameraa liikuttamaan suhteellisen vaivattomasti ikään kuin painovoimaa uhmaten. Vaikka sen vehkeen kanssa kuinka kompuroi pitkin hatelikkoja, niin DJI Ronin pitää kameran visusti suorassa ja stabiilina. Täh?! Laite on Suomesta ostettuna törkeän kallis, joten se päädytään tilaamaan Ranskasta. Tilaus saapuu torstaina 23.4. juuri sopivasti ennen sunnuntaiksi sovittua Niko Rättyän kuvauspäivää. Perjantai-iltana kokoonnutaan jälleen Juholle ja ihmetellään mokomaa amerikan keksintöä ihan miehissä. Gimbaali on toimitettu ydinlatauksen kestävässä arkussa. Osia on n. 398, mutta jokainen löytää silti paikkansa. Testit tuottavat uskomattoman hienoa jälkeä. Kameran kanssa koko reilun 6 kilogramman kioskin kantaminen alkaa kuitenkin äkkiä ottaa hentoisten miesten käsivarsiin. Paitsi Pasin, jolla ei tunnu vehkeen kanniskelu missään. Sisätesteissä mies painelee gimbaalin kanssa sellaisella vauhdilla, että yhden makuuhuoneen ovenkarmit lähtevät mukaan.

4.5.2015 – Kuvauspaikkaa hakemassa

Alun perin länkkärin kuvauspaikaksi mietittiin jotain hiekkamonttua, klassisesti Spede Pasasen tyyliin. Jarin selaillessa ATK:lla internettiä, silmille hyppää kuin tyhjästä Muhoksella sijaitseva Los Coyotes Ranch. Mitä hel***tiä?! Onko tällainen paikka oikeasti Muhoksella? Aito Villin lännen kylä. Rohkeasti postia Ranchin väelle ja kuvauspaikkatiedustelu vetämään. Ranchia pitävä Leinosen perhe vastaa jo samana päivänä ja pyytävät tutustumiskäynnille. Treffit sovitaan päivämäärälle 12.5. Mahtavuus!

12.5.2015 – Los Coyotes Ranch

Jari ja Pasi kurvaavat Ranchin pihaan iltapäivästä. Jo portilla henki salpautuu. Miten ihmeessä me emme ole tienneet tällaisen paikan olemassaolosta! Piha-alueen timantti on suuri saluunarakennus, joka on rakennettu niin tarkalla pieteetillä, että ei voi kuin hattua nostaa. Pihasta löytyvät myös Pony Expressin toimisto, Seriffin koppi ja muita huikaisevan hienosti rakennettuja tönöjä. Olemme täysin myytyjä ennen kuin edes pääsemme saluunaan sisälle. Isäntäväki ottaa meidät lämpimästi vastaan. Saluunassa tuoksuu kahvi ja pöydässä on lämmintä pannukakkua. Jos jo pihalla mykistyi, niin saluunan sisällä sitä vasta iskee oikein kunnon aivoällistys. Koko kalustus on kuin suoraan 1800-luvun lopusta. Vanhaa patinoitunutta hirsirakennetta, oikea saluunapiano, vanha ruosteinen kassakone ja tyylikkäät saluunajakkarat pöytineen. Kattoparrussa roikkuu stetsoneita. Seinät ovat ihan täynnä rekvisiittaa. Tultiinko me jonkin aikaportaalin läpi? Kahvitellaan isäntäväen kanssa, osoitellaan sormella joka ilmansuuntaan ja hukutetaan heidät kysymyksiin. Milloin? Mistä? Mitä ihmettä? Kuinka kauan? Miksi? Olemme aivan haltioissamme.

Ranchin isäntä Juhani ”Caramba” Leinonen kierrättää meitä kahvin jälkeen pitkin tiluksia. Kierroksen lopuksi lyödään kättä. Tänne me tulemme tekemään historiaa! Kuvaukset naulataan pidettäväksi 8.-9.6. Paluumatkalla tehdään Pasin kanssa jo alustavaa kuvaussuunnittelua. Tarinaa pitää laajentaa, jotta saadaan kaikki tilat hyödynnettyä. Tästä tulee vielä kova juttu!

16.5.2015 – Käsikirjoitus syntyy

Kokoonnutaan lauantai-iltana Joonan luokse ideoimaan käsikirjoitusta. Hyvät, Pahat ja Rumat –elokuva toimii alustavana teemana. Aluksi visioidaan loppuhuipennus: puttausmuotoinen kolmintaistelu kolmen päähenkilön välille. Eeppistä. Jokainen rustailee mielessä pyöriviä ja aiheeseen sopivia irtovitsejä joukkoon. Muutamassa tunnissa tarinan runko on repliikkeineen valmis. Tarina naurattaa ainakin meitä. Saattaa johtua toki kuuden litran kahvimenekistä. Tai siitä, että Pasi vetää Eastwoodin ryppyilmeen otsalleen repliikkejä lukiessaan.

Tuotantoon tarvitaan seitsemän näyttelijää. Kolme päähenkilöä, baarimikko, kaksi uhkapelaajaa ja saluunapianisti. Tästähän on tulossa iso tuotanto! Hirsimäestä tehdään The Good, Parviaisen Juhosta The Bad ja Eskelisen Jennistä tulee The Pretty. Käsikirjoitus lähtee Hirsimäen Jannelle ja Laukkasen Pasille jakoon jo samana iltana. Laukkasen Pasi pestautuu itse baarimikon rooliin ja lupautuu hommamaan muutkin kameraa pelkäämättömät henkilöt mukaan. Eihän tämä ole kuin tekemistä vaille!

29.5.2015 – Mugshots ja Eastwoodin poncho

Käsikirjoituksen mukaisesti kuvauksiin tarvitaan muutama Wanted-juliste. Jari pyytää Juhoa, Jannea ja Jenniä lähettämään naamakuvia julisteiden askartelua varten. Samalla vaivalla syntyy elokuvalle myös varsinainen leffajuliste. Näitä päätetään vuotaa julkisuuteen muutaman päivän välein ennakkokiinnostusta herättämään. Samana päivänä saapuu Hirsimäen Jannen puvustuskamat Vantaalaisesta naamiaisasukaupasta. Ehta Clint Eastwood-mallin poncho remeleineen. Se on hieno! Vaimo on kuolla nauruun kun Jari vetää sen testimielessä päällensä ja hokee peilin edessä silmät kurtussa ”Well, do you, punk?” –repliikkiä. Joo joo vaimorakas, väärä leffa, mutta Eastwoodia yhtäkaikki!

31.5.2015 – The Hat Guy in da house!

Toukokuun aikana Jari on viritellyt sähköposteilla kontaktia Hattumiehen kanssa. Viestien vaihto on lähtenyt liikkeelle THG:n Fundraiser kiekkotilauksen kautta. Vuennon Antti on koko meidän ryhmälle yksi suurimpia lajin #growthesport –sankareita ja kaikkea hänen toimintaansa on tullut seurattua tiiviisti. Antin ja Avery Jenkinsin aikaisemmat kiertuevideot ovat nimittäin olleet yksi suurimmista syistä, miksi mekin lopulta innostuimme kiekkoaiheisten videoiden tekemisestä. Toukokuun lopussa päädymme lopulta visioimaan Antin kanssa jotain pienimuotoista yhteistyötä. Herää vahva ajatus länkkärille tehtävästä jälkikohtauksesta, eli epilogista. Hattumies ilmoittaa olevansa innolla mukana! Epic DG:läiset kusevat hunajaa! Honey! Ei mitään järkeä kuinka mahtavaa! Epilogin kuvaukset sovitaan Hattumiehen kiertueen yhdeksi ennakkoetapiksi ja kuvauspäiväksi löytyy 24.6.

4.6.2015 – Puvustus mallia western

Jari käy vielä mutkan Los Coyotes Ranchilla, missä isäntäväki on kaivanut kaiken mahdollisen vaatetusrekvisiitan esiin. Toimii! Länkkärikamaa on vaikka kokonaisen kylän puvustamiseen. Bootsit, stetsonit, parkatakit ja kaikki aivan viimeisen päälle. Vanhoista satulalaukuista saadaan taiottua kiekoille teemaan sopivat ”asekotelot” vyötäisille. Samana iltana hiotaan käsikirjoituksesta läskit pois ja kartoitetaan kaikki tarvittavat varusteet. Kuomukärryhommiksi menee.

7.6.2015 – Näyttelijät hukassa

Laukkasen Pasi huikkaa sähköpostilla iltasella, että pokeripelaajiksi kaavaillut henkilöt ovat joutuneet perumaan tulonsa. Pianistiksi on onneksi varmistunut Kilpijärven Ville. Mr. Laukkanen laittaa pikaisella korjausliikkeellä kyselyä vielä Facebookiin Oulun frisbeegolf –kanavalle ja tiedustelee halukkaita mukaan. Oulun kiekkoilukomistukset Antti Paloniemi ja Jan-Erik ”Jane” Kauniskangas ilmoittautuvat vapaaehtoiseksi ja näin pienen paniikin jälkeen kaikki on taas raiteillaan.

8.6.2015 – Ensimmäinen kuvauspäivä

Jarilla, Joonalla ja Pasilla on vapaapäivä töistä. Juho on ilmoittanut liittyvänsä mukaan heti iltapäivästä, kun päivätyöt antavat periksi. Jari hakee heti aamusta Joonan kyytiin. Pappa-Uutisen luota noudetaan kuomukärry ja samalla käydään kaappaamassa Pasilta Westside Discsin musta maalikori mukaan. Jarin auto on jo ammuttu täyteen, joten Pasi lähtee perässä omallaan. Suunnaksi Powergripin liike Höyhtyällä ja aamun agendana 1000-kakkukahvittelut Hirsimäen ja Parviaisen kanssa. Janne rating on pamahtanut lukemiin 1002, Juho paistattelee lukemissa 1021. Sitä on syytä juhlia! PG:n rivassa roikutaan jo puoli tuntia ennen aukioloaikaa. Pikaiset kakkukahvit ja pari puttiskabaa liikkeen pihalla Parviaisen ja Hirsin kanssa. Meillä ei ole siinä kisassa mitään jakoja. Joona laittaa kyllä urheasti hanttiin, mutta ammattimiehet ovat ammattimiehiä.

Tämän jälkeen otetaan suunnaksi Muhos ja Los Coyotes Ranch. Paikalle ehditään yhdeksitoista. Leinosen perheen tytär Ulla on meitä vastaanottamassa ja hän pyöräyttää saman tien kahvit tulille. Olemme todella otettuja vieraanvaraisuudesta. Kamat purkuun ja valoja pystyttämään. Tunnelma on leppoisa. Ehditään rauhassa kahvitella ja viritellä kamerapaikat valmiiksi. Leffatähdet saapuvat yhden jälkeen ranchille hermostuneesti hihitellen. Aivan pokerina kyllä väittävät, ettei jännitä yhtään. Pikainen puvustus, ohjeistus ja muutama harjoitusveto ilman kameraa. Nämähän ovat ihan ammattilaisia! Replat ja tuimat ilmeet on treenattu huolella. Kamera käyntiin ja action!

Päivästä muodostuu todella riemukas. Ryhmähenki on korkealla ja koko sakilla tuntuu olevan hauskaa. Jennin suorittaman kiekko-suuhun –kohtauksen kuvaamisen yhteydessä saadaan nauttia päivän parhaasta tilannekomiikasta. Jenniltä lipsahtaa kiekko vahingossa kädestä heittoliikettä imitoidessaan ja kiekko kolaa pokeripelaajien pöydästä kaikki pelimerkit lattialle. Rytinän yhteydessä joko Antti tai Jane nakkaa ilmoille kuolemattoman ”bangbang, onko sinappia” –lausahduksen, joka päätyy lopulta myös leffan trailerille. Ja vielä myöhemmin Epic DG:läisten T-paitoihin.

9.6.2015 – Toinen kuvauspäivä

Toisena päivänä keskitytään kuvaamaan pelkästään kolmea päähenkilöä, eli Hirsiä, Jenniä ja Juhoa. Kuvausryhmä on paikalla jo yhdeksän jälkeen. Aamu alkaa jälleen Ullan huolehtiman kahvikupposen kanssa ja samalla viritellään kameraa valmiiksi. Kuvaillaan muutama täytekuva pihamiljööstä ennen kuin päätähdet saapuvatkin sopivasti paikalle. Kostyymiä päälle ja kela kalkattamaan. Ei mitään ongelmaa. Kyllä nämä näyttelijöistä menisivät isommissakin ympyröissä. Parviainenkin voisi tehdä päivätöikseen vaikka stand-uppia. Sen verran levottomilla jutuilla varustettu jannu on kysymyksessä.

Pihakuvauksissa DJI Ronin –gimbaali osoittaa voimansa. Sillä pystyy tekemään aivan mahtavia kamera-ajoja kun on vain avointa maastoa missä sen häksättimen kanssa voi kulkea. Roima tuuli aiheuttaa äänien kanssa ongelmia, joten joudutaan turvautumaan kaulusmikrofoniin. Siltikään ei tuulen pöhinältä täysin vältytä, mutta eiköhän sen kanssa jälkituotannossa pärjää. Kameran edessä oleva kolmikko vaikuttaa erittäin rennolta. Ottoja ei tarvita aina yksittäiseen suoritukseen kuin muutama. Iltapäivästä homma on hienosti paketissa. Paiskataan lämpimästi kättä leffastarojen kanssa vuolaasti kiitellen. Parviainen ryntää päätä pahkaa vetämään valmennuskurssia kiekkoilujunioreille, Hirsi painelee kohti lentokenttää ja Jenni kaahaa kuskina molemmille. Me jäämme purkamaan kalustoa ja kiittelemään Los Coyotesin Ullaa uskomattomasta vieraanvaraisuudesta.

Illalla Jari purkaa molempien päivien materiaalit koneelleen. Klippejä on yhteensä reilut 600. Rapiat 400 erillistä ääniraitaa siihen päälle. Helppo nakki! Eisolemikhän! Onneksi Joona on hoitanut tunnollisesti kuvaussihteerin tehtäviä ja jokainen otto on ruutuvihkossa ylhäällä.

22.6.2015 – Epilogiin valmistautuminen

Parin viikon leikkaa-liimaa urakan jälkeen leffan perustarina on kasassa ja katsottavissa alusta loppuun. Kaipaa trimmiä ja äänet ovat vielä ihan perseellään, mutta tarina tuntuu toimivan. Pianistina toimineen Kilpijärven Villen osuudet on vaarassa jäädä leikkaushuoneen lattialle Jarin kuvausmokailun takia. Ottaa päästä, mutta ei voi mitään. Virheistä on opittava.

Jari, Joona ja Juho visioivat illalla epilogin käsikirjoitusta Pasin reuhatessa lomamatkalla Ruotsissa. Jari näyttää samalla puolivalmista leikkausta. Pojat nyökyttelevät hyväksyvästi. Epilogi sijoitetaan ajallisesti n. kahden viikon päähän leffan varsinaisista tapahtumista, jossa siis Jenni on pessyt Hirsillä ja Parviaisella lattioita ja voittanut bagtag –skabailun tarkalla minikiekkoputillaan. Ideana on, että Hattumies saapuu kaupunkiin haastamaan 001-tagin haltijaa. Muutaman repliikin pätkä, joka jätetään pieneen cliffhangeriin roikkumaan. Josko tälle joskus tehtäisiin vaikka jatko-osa! Sepäs vasta! Kässäri lähtee samana iltana Hattumiehelle ja Jennille jakoon. Hykerryttää.

24.6.2015 – Viimeinen kuvauspäivä

Työpäivä meinaa mennä ainakin Jarilla maha ruikulilla jännittäessä. Illalla on suuri kunnia tavata Hattumies ihan ensimmäistä kertaa mano e mano, in the flesh ja ilmielossa! Boom! Lounastauolla Jari kurvailee pikavisiitille Höyhtyälle Powergrippiin. Laukkasen ja kumppaneiden kanssa kurkitaan muutamia leikkauspätkiä Jarin puhelimesta. PG:läiset vaikuttavat tyytyväisiltä. Töiden jälkeen autoillaan kuvausporukka kasaan, joka koostuu siis Jarista, Joonasta ja Juhosta. Pasi on edelleen Ruotsissa heittämässä lyhtypylväillä keihästä. Myös Joona ja Juho tunnustavat jännittäneensä kovasti tulevaa iltaa. Suunnaksi otetaan jälleen Muhos ja Los Coyotes Ranch. Matkan aikana tunnelma on kuumeisen odottava ja viimeiset kymmenen kilometriä mennään täydellisessä hiljaisuudessa maailman typerin virne naamalla.

Ranchilla on vastassa isäntäväki Leinonen ja paikalle ennen meitä ehtinyt Jenni. Eskelinen on ehtinyt lipaista roolivaatetuksen päällensä, joten tuumasta toimeen. Kuvaillaan muutama paikkauspätkä pelkästään Jennin kanssa ja odotellaan Hattumiestä tonteille. Kuuden jälkeen illasta ranchin portti kolahtaa ja Hra. Vuento on laskeutunut! Miehen kintereillä kulkee Hattumiehen oma kuvausryhmä ja kamerat surraavat puolin ja toisin. Huvittava tilanne! Paiskataan koko sakin kanssa lämpimästi kättä. Aika makeaa! The Hatguy on face to face täsmälleen yhtä hieno herrasmies kuin olimme kuvitelleetkin. Myös Hattumiehen kuvausporukan Juho P ja Ripe ovat aivan loistavia jannuja. Saluuna täyttyy välittömästi lämmöstä ja huumorista. Hattumiehelle roolivaatteet niskaan ja kuvausporukka töihin. Epilogi on leikkauskestoltaan ehkä n. 30 sekuntia, joten kuvaukset ovat vajaassa kahdessa tunnissa ohi. Montaa kuvakulmaa ei tarvita. Sekä Jennistä että Antista näkee, että kameran edessä on vietetty aikaa. Ei tunnu missään. Replat tulevat suusta luontevasti ja homma on helppoa kuin katolta tippuminen! Kuvausryhmällä ehkä hieman kuumottaa, kun Hattumiehen omat kamerajannut dokumentoivat selän takana koko toimituksen.

Kuvauksien jälkeen keskitytään vaihtamaan rauhassa ajatuksia ja nauttimaan kirkastuvasta illasta. Tarinaa riittäisi vaikka aamuun. Hattumies ottaa oman ryhmänsä kanssa meiltä pienen haastattelun kelalle ja sen jälkeen puttaillaan pihalla vielä tovi. Käydään porukalla ihailemassa Hattumiehen kiertueautoa. Kyllä sellaisella kelpaa matkaa tehdä! Loppuun vielä tömäkät high-fivet ja loistava ilta on näin kääritty muistojen aarrearkkuun.

Käymme vielä kiitollisina kättelemässä ranchin isäntäväen. Harvinaisen mukavia ihmisiä! Ilman heitä ja heidän omin käsin rakentamaansa ympäristöä tästä westernleffasta olisi kyllä tullut melkoisen torso. Kotimatkalla hymistellään tilannetta. Eipä olisi vielä edellisenä talvena uskonut, että tämä kesä saadaan viettää tällaisissa puuhissa. Tämänkin tuotannon jälkeen edessä on jo sovittuna vaikka mitä huikeaa. Bang-bang, onko sinappia!

28.-29.6.2015 – Jälkituotannosta julkaisuun

Deadline uhkaa painaa editoijan niskaan. Westerni on lupailtu kesäkuun loppuun ja jälkituotantopäivät ovat loppumassa käsiin. Yksityiskohdissa, grafiikassa ja äänimaailmassa riittää askaretta. Suurin osa ääniraidoista joudutaan rakentamaan ikään kuin tyhjästä. Askeleiden äänet, tuulen suhina, ovien narinat ja muu kohina ja pöhinä pitää kaivaa mitä kummallisimmista lähteistä. Muutaman viuhahdusäänen joutuu tekemään kokonaan itse. Mikrofoni tanaan ja huitomaan. Paras saundi lähtee näköjään pölynimurin putkea vispaamalla. Samaan aikaan pihalla kukkia kastelevan naapurin ilme on aivan priceless, kun hän sattuu kurkkaamaan ikkunasta sisään juuri kun Jari huitoo silmät tapillaan alumiiniputkella tyhjää. Hullun maine on varma.

Oululaiselta Marx Cargo -bändiltä saadaan lupa käyttää heidän Stars –biisiä leffan lopputeksteissä. Loistava ralli ja sopii tunnelmaan kuin nyrkki perssseeseen. Mahtia! Ilta kääntyy jo aamuyöksi kun editointikone yskähtää viimeisen rendauksen pihalle. Jari kurkkaa pätkän vielä ajatuksella läpi. Pieni pelko hiipii takaraivoon, että löytävätkö ihmiset Jennin ja Hattumiehen epilogikohtauksen lopputekstien seasta vai ovatko niin malttamattomia, että videoikkuna klikataan kiinni heti kun ensimmäinen lopputeksti vilahtaa ruudulla. No. Ei se auta pelätä. Paketti kasaan ja PG:läisille hyväksyttäväksi.

Hirsimäki kuittaa maanantaina iltapäivästä, että tällä mennään ja julkaisu on neljän kieppeillä. Sopii mainiosti. Julkaisuhetkellä Ry:läiset ovat kuka missäkin, joten yhteyttä pidetään WhatsAppin kautta. Vuolaita kiitoksia, fist-pumppeja ja selkääntaputteluita ilmestyy viestivirtaan. Oli kova urakka. Ensimmäinen fiktiiviseksi käsikirjoitettu tuotoksemme ja se on viimein siirtynyt paperilta videon muotoon. Onhan tämä mahtava jengi ja kyllä se vaiva kannattaa nähdä! Ei malta odottaa seuraavaa tuotantoa!

Suuret kiitokset PG:läisille, Los Coyotes Ranchille, perheille sekä vanhoille ja uusille ystäville! Te olette hienoja ihmisiä. Tästä on todella hyvä jatkaa.


Epic Winter Disc Golf - Kuvauspäiväkirja


30.11.2014 - Ensimmäinen EWDG-videon suunnittelupalaveri

Lähtökohtana on, että talvivideo tehdään ja varmaan siinä sitten pelleillään lumen kanssa. Tai jotain. Niin ja heitetään kiekkoja. Rehellisesti sanottuna, lähtötilanne on kyllä lähes puhdas nolla. Katsellaan porukalla vähän Vimeota ja Youtubea ja haetaan inspiraatiota. Vaijerikameran käyttö voisi olla kova sana; eli siis vaijerin varaan ripustettava moottoroitu kelkka ja kelkkaan kamera. Simple! Oikein käytettynä huomattavasti kopteria parempi, kameralla uskaltaa ajaa aivan puiden ja heittäjien vierestä ilman että joko kopteri tai heittäjä silppuuntuu atomeiksi. Eikä ole myöskään kovin alhaista painorajoitusta. Mutta mistä me sellainen vaijerihässäkkä hommataan. Googletus kertoo, että halvin joka jaksaa kantaa meidän kameran painon maksaa noin 13000 €. Justjust. Työnnetäänkö kättä taskuun (pelkkää nöyhtää) vai rakennetaanko itse? No perkele, rakennetaan itse! Homma suunnittelupöydälle välittömästi. Samassa palaverissa saadaan vielä toinenkin riemukas idea joka kuuluu näin: lopputeksteissä voitaisiin tanssia ja hytkyä PSY:n Gentlemanin tahtiin. Kuvataan heti ensimmäiset hytkymiset pois alta. Nolottaa.

6.12.2014 – Vaijerikamerakelkan rakentelua

Heti aamusta Jari ja Joona suuntaavat pajalle. Aiemmin viikolla on haettu rautakaupasta vaijerikamerakelkan rakennuspalikoiksi alumiinitankoa, reikälevyä, pultteja ja muttereita. Vaijerikelkan renkaiksi varastetaan rullaluistimien 90mm pyörät, niitä tarvitaan neljä. Kahvia menee litratolkulla mittailun ja muun ähinän lomassa. Rautasahalla alumiinitanko pätkiin ja ihmettely jatkuu. Lopulta päästään jonkin sortin konsensukseen kelkan mallista ja toimintaperiaatteesta. Kaksi rullaluistimen rengasta kiinni toisiinsa ja samaan akseliin kiinni. Akseli kiinni reikälevyihin ja reikälevyt kiinni alumiinitankoon. Sama toistetaan alumiinitangon toiseen päähän, jolloin lopputulokseksi muodostuu hieman rullasuksea muistuttava kelkka. Purku takaisin osiksi ja maalataan kaikki osat mustaksi. Alumiinitankoon vielä C-grip kamerateline. Simsalabim ja kelkka on valmis. Tappioina kärsitään pari poraan sulanutta metalliterää, yksi toimintasavunsa vapauttanut porakone ja lukemattomat perkeltämiset ja saatanantamiset. Mutta loppu tulos on silti hieno. Vaijeri viritellään, kelkkaan kiinnitetään uhrattavissa oleva actionkamera ja ei kun liukumaan. Sehän toimii! Ei siinä mitään moottoria ole, mutta vaijerin laskeutumiskulmaa säätämällä kelkka liikkuu aivan itsekseen. Ällis! Painovoima! Newtonin omena!

Illalla katsotaan Itsenäisyyspäivän Linnanjuhlia, ollaan isänmaallisia ja nauretaan kun joku rämemajavan näköinen täti on käärinyt kaulaansa kokonaisen naalin.



23.12.2014 – Heavy metal

Jari askartelee joululomansa aluksi äkäisen intron videolle. Kylmää kirskuvaa metallia ja lumisadetta. Siitä on tämä pohjoisen jurottava kansa rakennettu. Kuten kuuleman mukaan rakkaat naapurimme Ruotsissa meistä sanovat: Suomi ei ole paikka vaan se on tapa pitää karvalakkia silmillä. Intro julkaistaan Youtubessa talvivideon teaserina hyvän Joulun toivotuksin. Teaseri ei kiinnosta ketään. Ei se mitn.

18.1.2015 – Toinen suunnittelupalaveri ja maastoutuminen

Reilun kuukauden aikana Google Drivessä on käynyt kuhina kun kukin on käynyt rustaamassa omia näkemyksiänsä videon kuvakäsikirjoitukseen. Idea alkaa muotoutua jo järkevähköksi. Haetaan sopivia kuvausaikoja kalentereista ja alustavasti varataan pari päivää helmikuusta sisäkuvien ottoon ja kokonainen viikonloppu ulkokuvauksiin. Hankintalistalle päätyy reilut 50 kappaletta ulkoroihuja, 8 kappaletta 400W työmaavaloja, kaksi aggregaattia, 120 metriä kunnon kiipeilyköyttä vaijerikameraa varten ja melkoinen määrä muutakin pienempää sälää. Opetellaan samalla käyttämään uutta kameraa, joka on saapunut meille vuoden vaihteen aikana. Sony A7S. Pieni laite, josta saa isoja asioita irti. Loistohankinta. Kuvauspaikka pitäisi vielä löytää. Tarvitaan sopiva maasto, josta löytyisi pieniä korkeuseroja jotta vaijerikameran viritys onnistuisi mahdollisimman helposti. Käydään maastokierroksella Oulunsalon erämaissa. Joonan auto jää neljästi kiinni, lunta on ihan järjetön määrä. Tunnelma on silti katossa. Tästä tulee vielä kova juttu. Ehkä. Jos me saatana päästään täältä hangesta koskaan irti ja elävänä takaisin kotiin. ”Juho, työnnä!”



¨
25.1.2015 – Viimeinen suunnittelupalaveri

Kuvakäsikirjoitus alkaa olla valmis. Vaijerikamerakelkkaa testataan isossa hallissa sydän kurkussa myös järjestelmäkameralla. Kelkka jaksaa kantaa järkkärin painon hienosti. Olisikin ahdistanut seistä vakuutustarkastajan edessä naama pitkänä, sylissä 107 irrallista ja kohtuullisen tärkeää kameran osaa ja sönköttää, että ”varovasti kiinnitettiin Sony sellaiseen rullasukseen, annettiin sille vauhtia ja sehän meni särki!” Ollaan pähkinöinä. Liukuva kuva on melkoisen hienoa jos vain saadaan tärinät kuriin. Tosin vaijerina käytettävä kiipeilyköysi näkyy kuvassa. Köyden poisto kuvasta jälkituotannon yhteydessä pitää vielä treenata leikkaussoftalla. Mietitään kuvausten logistiikkaa. Tarvittavia tarvikkeita on järjetön määrä. Tarvitaan kuomukärry. Se järjestyy onneksi helposti.

Kuvakäsikirjoituksen lisäksi tällä kertaa tarvitaan myös oikea käsikirjoitus. Jotain pitäisi puhua. Ettei tästäkin tule pelkkää musiikkivideota. Miten tiivistetään tämä laji muutamaan hassuun minuuttiin. Ranskalaisia viivoja paperille ja perään meille tärkeitä asioita. Yhteisöllisyys. Ystävyys. Joka miehen ja naisen laji. Tästä se lähtee.



3.2.2015 – Ensimmäinen kuvauspäivä

Töistä vapaata. Kokoonnutaan aamulla Jarin luokse. Hermostunutta hörötystä. Juodaan kahvia ja käydään läpi kuvakäsikirjoitusta. Sky High Pictures on antanut meille sliderin ja valovoimaisen linssin lainaan. Viritellään slider sängyn viereen ja aloitetaan. Kymmenen ensimmäistä liukua menee aivan vihkoon. Pokka ei pidä. Naurukusi on tulla housuun useita kertoja. Kameran edessä on vaikea olla. Sen takana taas paljon helpompaa. Homma kuitenkin etenee. Juho suostuu olemaan käsimallina kahvinkeittokohtauksessa. Laitetaan Gopro kahvinkeittimen suodatinkulhoon ja kaadetaan kahvinpuruja päälle. Kuvasta tulee hieno, mutta Goprota joudutaan pesemään sen jälkeen ainakin vartti. Sotkuista puuhaa. Kuuden tunnin uurastuksen jälkeen alkaa olla noin puolet sisäkuvista kasassa. Huomenna on pakko jatkaa. Sony on muuten aivan loistava, mutta akut eivät kestä tehokuvausta 1,5 tuntia kauempaa per akku.

Illalla tarkistellaan kuvattu materiaali ja se todetaan hyväksi. Luojan kiitos muistettiin myös laittaa kameran asetukset ylös kohtaus kohtaukselta. Aika kullanarvoinen lappu kun huomenna jatketaan. Sävyjen pitää täsmätä. Naurua on paljon. Meillä on selkeästi ollut mukavaa. Se on tosi hyvä merkki. Yleensä se välittyy myös katsojalle.



4.2.2015 – Toinen kuvauspäivä

Kokoonnutaan Joonalle. Porukka on huomattavasti vähemmän hermostunutta kuin eilen. Uusia ideoita tulee sitä mukaa kun kuvataan. Joonan kengännauhojen salamasitominen on puhdas hetken mielijohde. Päivä on tunnelmaltaan vielä hauskempi kuin eilinen. Loppupäivästä kuvataan lisää PSY:n Gentlemanin hytkymistä lopputekstejä varten. Bokserit jalassa. Ei mitään rajaa. Naurusta ei tule loppua. Me olemme idiootteja.

Illalla Jari leikkaa ensimmäisen raakaleikkauksen sisäkuvista. Toimii melko hyvin. Paljon pitää jättää pois, jotta videon pituus ei lähde käsistä. Käyttämättä jää muun muassa aamupaskalla istuminen. Juhon näyttelijäsuoritus Team Ahma -tyylisine viheltelyineen on siinä niin loistava, että aivan harmittaa pistää hylkyyn. Mutta raja on vedettävä johonkin ja tässä me vedettiin se kakkaamiseen.

6.2.2015 – Hirsimäen Janne tulee käymään

Team Powergripin Janne on Jarille päivätyön puolesta tuttu mies ja kaveri tulee pyörähtämään mutkan konttorilla. Työasioiden ohessa puhutaan tietenkin myös frisbeegolfista lajin ollessa molemmille osapuolille varsin läheinen. Hirsimäki katsoo raakaleikkauspätkän läpi ja pitää näkemästään. Illemmalla Jari ja Janne vielä soittelevat ja Janne pyytää meitä käymään mutkan Powergripin liikkeessä. Jari ja Joona hurauttavat paikalle ja tapaavat siellä vallan hienoja ihmisiä. PG tiimiläiset Parviaisen Juho, Eskelisen Jenni ja PG:n GrandMasterGeneral Pasi Laukkanen ottavat meidät Jannen lisäksi lämpimästi vastaan. Siinä seurassa on kyllä nöyrä olo. Todella kovia tekijöitä koko sakki. PG:ltä tarttuu mukaan pipot koko meidän kuvausporukalle ja kovat onnentoivotukset videoprojektiimme.



17.2.2015 – Mihin helvettiin se lumi katosi

Videohanke keskeytyy pariksi viikoksi Joonan lähtiessä laskettelulomalle lappiin ja muiden painiessa työkiireiden kanssa. Sillä aikaa noin Oulun alueen noin 70 sentin lumipeitteestä häipyy yli puolet. Lämpötila pysyttelee jatkuvasti reilusti plussan puolella ja meille iskee paniikki. Saataperke! Jarin takapihalla näkyy jo osittain nurmikko. Talvivideo on kyllä huono talvivideo ilman sitä talvea. Joona palaa reissultansa ja aloittaa Juhon kanssa armottoman rallin ympäri Oulunsaloa sopivaa ulkokuvauspaikkaa etsien. Se löytyy viimein Oulunsalon Koppanasta, joka aidosti on kyllä keskellä ei mitään. Kuvauksia häiritsevää liikennettä tulee tuskin olemaan. Ja mikä parasta: Koppanassa on vielä reilusti lunta.

Samaan aikaan Pasi metsästää sopivan syrjäisen talon pihaa, jossa voitaisiin kuvata lähtötilanne ja Dressman –kävelyosuus. Sekin löytyy suhteellisen läheltä varsinaista ulkokuvauspaikkaa. Jari hoksaa, että tähän hommaan tarvitaan vielä kamerakraana, jotta saadaan sujuvia kameranostoja ja –laskuja. Videotarvikkeesta löytyy Genustechin MiniJib -kevytkraana ja se laitetaan tilaukseen. Tässä vaiheessa ei huvita enää laskea kalustoon menneitä euroja. Tekemisen riemu on vienyt voiton rationaalisesta ajattelusta.



21.2.2015 - Kolmas kuvauspäivä

Aamu alkaa jo puoli kahdeksan aikaan kunniakierroksella kuomukärryn kanssa. Kaksi aggregaattia haetaan lainaksi vuolaiden kiitosten kera. Joonalta tempaistaan mukaan Innovan siirreltävä kilpakäyttöön soveltuva kori. Työmaavalaisimet nostellaan kyytiin ja kaupasta haetaan kaksi kassillista ulkoroihuja. Sky High Picturesilta noudetaan järeä videokuvausjalusta ja Wondlanin kameraglideri. Kamaa on kuin kovillakin työmiehillä. Kuvaamme ensin lähtötilanteen pois alta syrjäisen talon pihassa. Kamerakraana osoittautuu mahtavaksi hankinnaksi. Keli on todella kylmä, joten kameran näpräily paljain sormin saa aikuisen miehen kyyneliin. Tunnelma on silti katossa. Tai siis taivaissa, koska nyt ollaan pihalla.

Kymmenen jälkeen päästään Koppanaan. Tavaroiden purkaminen maastoon on järkyttävä urakka. Pasi kantaa molemmat aggregaatit peräkanaa noin 600 metrin matkan purkupaikalta kuvauspaikalle eikä sille tule edes hiki. Nummiston Ilkka on ihan paperia. Viritämme ensiksi kiipeilyköyden vaijerikameraa varten. Ei toimi. Reilun sadan metrin liuku on liian pitkä ja vaijerin kallistuskulma ei riitä, kameraliuku väsähtää kesken matkan. Saataperke! Lyhyemmän jännevälin viritys toimii ja pakko myöntää, kuva on testien perusteella näyttävää. Kuvauksien ohessa innostutaan heittelemään kiekkoja niin kovalla intensiteetillä, että kamerat unohdetaan hetkeksi. Nautitaan päivästä. Makkaraa maha täyteen ja taas mennään. Loistava päivä. Viimeiseksi kuvataan lopputekstejä varten PSY:n Gentleman hytkymistä vaijerikameralla. Jari päästää kameran liikkeelle ja juoksee omalle paikalleen ”tanssimaan”. Kerralla purkkiin. Naurattaa niin, että elimistö säikäyttää räät nenästä. Ja lopuksi vielä huomataan, että Pasi kantoi ne aggregaatit ihan turhaan kuvauspaikalle. Iltakuvauksia ei vain jaksa enää samalle päivälle. Kaikki ovat ihan rättiväsyneitä seitsemän tunnin uurastuksen jälkeen. Paitsi Pasi, joka kantaa ne aggregaatit myös takaisin kuomukärrylle. Tarzan, bundolo! Melkoinen härkä.



22.2.2015 – Neljäs kuvauspäivä

Sama paikka, uusi päivä. Väsyneitä miehiä. Paitsi Pasi, joka on taas tarttumassa kuomukärryssä lojuvaan aggregaattiin, mutta saadaan onneksi pidäteltyä mies aisoissa. Tänäkään iltana ei välttämättä jakseta suorittaa myös iltakuvauksia. Mutta koska Pasin voimia edelleen pakottaa, Joona antaa hänelle Innovan korin kannettavaksi, jonka Pasi nakkaa olalleen kuin tyynyliinan. Näyttää niin komealta hommalta, että päätetään kuvata sellainenkin osuus ja otos päätyy lopulta lopulliselle videolle asti. Jotenkin koko kohtauksesta tulee mieleen Jeesus kävelemässä risti olalla. Kyseinen klippi kulkeekin lopulta editoinnissa mukana nimellä ”Jeesus”.

Kuvauksien aikana Joona heittää liippasuoran noin 110 metrin avauksen aivan korin juureen. Mykistävä suoritus, johon mies tyypillisen vaatimattomana toteaa, ettei tässä vielä mitään Parviaisia olla. Jari saa karjuvan ahaa-elämyksen ja syventyy hetkeksi käsikirjoituksen pariin. Videon ensimmäinen puheosuus valmistuu äkkiä. Päivän loppupuolella haudataan vielä Joona lumeen ja käsketään työntää käsi kiekon kanssa hangen läpi pintaan. Otos on loistava. Siitä saadaan videolle hieno thumbnail. Koko päivän uurastuksen jälkeen todetaan, että iltakuvaukset pitää hoitaa täysin erikseen. Pitkän päivän jälkeen ei millään jaksa. Paitsi Pasi jaksaisi kyllä, mutta tyytyy vain yksin vetämään 40 sentin lumisohjoon tarttuneen kuomukärryn takaisin tielle ja kysyy puolihuolimattomasti, että vedänkö tämän saman tien keskustaan, ei tähän mitään autoa tarvita. Banzai! On se hurja.



28.2.2015 – Viides ja viimeinen kuvauspäivä

Kuluneen viikon aikana Jari ja Joona ovat istuneet Jarin luona editoimassa useamman illan. Video alkaa saada muotoaan ja molemmat ovat vilpittömän innostuneita. Kuvauksien aikainen leppoisa ja veljellinen tunnelma tuntuu välittyvän myös ruudulta. Hirsimäen Jannelta on pyydetty apua käsikirjoitettujen puheosuuksien englannintamisessa, mies kun puhuu täysin sujuvaa lontoota. Ihan siltä varalta, että video päätyy myös ulkomaan ihmisten katseltavaksi, niin sujuvat enkkutekstit on hyvä saada mukaan. Ja nehän saadaan. Janneen voi aina luottaa.

Iltakuvaukset aloitetaan viiden jälkeen alkuillasta. On vielä valoisaa, joten ehditään hyvin pystyttää työmaavalot, virittää aggregaatit ja muu tarvittava kalusto valmiiksi. Pidetään yllä sellaista nuotiota, että varmasti näkyy Kemiin saakka. Juho meinaa polttaa kulmakarvansa. Otetaan muutama timelapse –video illan hämärtymisestä ja käydään töihin. Noin 50 ulkoroihua pitää sytyttää ja virittää radan reunoille. Se ottaa oman aikansa. Samalla leivotaan led-valoja kiekkoihin kiinni. Jossain vaiheessa Jari sotkee kiekkonsa nuotion vieressä sulaneeseen koiranpaskaan ja ajattelematta pyyhkii ne takkinsa hihaan ja paljaaseen käteen. Koko episodi tallentuu kameralle. Loistavaa.

Tunnelma on kyllä kohdallaan. Oulunsalon korpimaasto loistaa valtavan nuotion, ulkoroihujen ja työmaavalojen loisteessa. Loppuillasta saadaan pilvetkin väistymään ja tähtitaivas aukeaa ihmeteltäväksi. Heittäminen on mahtavaa. Tämä koko laji on mahtava. Ei löydy sanoja. Kuvaukset päättyvät iltakymmeneltä. Kaikki tarvittava on paketissa. Kauhea into saada valmista.



21.3.2015 – Viimeistelyä

Kolmen viikon aikana tehdään editointia ja jälkikäsittelyä minkä päivätöiltä ehditään. Videon pituus on ylittänyt budjetoidun viitisen minuuttia, mutta aikajanalle päätynyt materiaali on niin hyvää, ettei sitä raski olla käyttämättä. Puheosuuksia varten etsiskellään Oulun seudulta äänitysstudiota, mutta päädytään lopulta hommaamaan omat voice over –kamat. Focusriten etuasteella varustettu Scarlett 2i4 ja Roden NT1 mikrofoni ovat aika päheitä siihen hommaan. Ja koska muita halukkaita mikrofonin ääreen ei oikein löydy, Jari päätyy lallattamaan puheosuudet nauhalle. Loppuun keksitään tässä vaiheessa myös oikein osuva varsinaisen videon lopettava englanninkielinen slogan. Googletellaan vielä useita kertoja ja varmistellaan, ettei sitä ole aikaisemmin missään yhteydessä käytetty. Ei näytä olevan.

Vaijerikameran kiipeilyköysi onnistutaan poistamaan kuvista kohtuullisesti. Sisäkuvauksien kahvinkeitto-osuuksien kuvamateriaaleista huomataan, että mikron kello näyttää ihan mitä sattuu. Kiitos nykyisten digitaalisten leikkausjärjestelmien, myös mikron kello saadaan pienen säätämisen jälkeen näyttämään hiukan yli aamukahdeksaa. Pilkuntarkkaa. Joku voisi käyttää sitä paljon tuhmempaakin termiä. Mutta me ei käytetä. Me olemme tolkun miehiä!



22.3.2015 - Julkaisupäivä

Päivällä Juho ja Joona tulevat Jarin luokse viimeistä leikkausta hyväksymään. Pasi on jossain kantamassa todennäköisesti ratapölkkyjä tai jotain muuta järjettömän raskasta ilmeenkään värähtämättä. Videota katsoessa tulee sellainen olo, että me päästetään täysin meille tuntemattomat ihmiset ikään kuin meidän iholle. Siis mikäli tätä kukaan Youtuben loppumattomasta videovirrasta yleensä löytää ja sen lisäksi vielä katsookin. Mutta sitä kait me lähdettiin hakemaan. Meidän henkilökohtaista näkemystämme tähän lajiin. Eihän kukaan ulkopuolinen voi samaistua jos ei laita itseään alttiiksi samaistumiselle.

Video lähtee jakoon joskus kolmen jälkeen iltapäivällä. Jari lähtee samaan aikaan ajelemaan työreissulle Jyväskylään. Matkan aikana tihkuu viestiä, että video leviää ja siitä on kovasti tykätty. Illalla kymmenen aikaan liveseurantalaskuri näyttää reilua 2000 katselukertaa. Meille se tuntuu aivan järjenvastaiselta määrältä. FrisbeegolfAddiktien Youtubeen laittama kommentti hiljentää äärelleen. Lajin yhteisöllisyys on niin käsinkosketeltavan totta. Ihmiset ovat ymmärtäneet ja samaistuneet. Tämä onnistui.